Väestön ikääntyminen tuo tarpeita ikäihmisten kotona asumista ja siellä selviytymistä tukevien asumisen tapojen ja palvelujen kehittämiseen. Ikäihmisten tarpeet eivät kuitenkaan ole samanlaisia eikä yhdellä mallilla voida ratkaista kaikkien asumista. Tulevat ikäihmiset ovat entistä aktiivisempia ja he haluavat olla mukana vaikuttamassa omaa elämäänsä koskeviin asumisratkaisuihin ja -palveluihin.

Suomen väkiluku kasvaa ja väestö ikääntyy tulevina vuosikymmeninä. Tilastokeskuksen väestöennusteen 2009 -2060 mukaan maamme väkiluku ylittää 6 miljoonan rajan vuonna 2042. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden määrä väestöstä lisääntyy. Kun vuonna 2010 yli 65-vuotiaita on 905 000 henkilöä, vuonna 2060 heitä on 1,79 miljoonaa. Suhteellisesti yli 65 –vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan kasvavan nykyisestä 17 prosentista 27 pro-senttiin vuoteen 2040 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Samaan aikaan kaikkein vanhempien yli 85 –vuotiaiden ikäluokkien suhteellinen osuus kasvaa nykyisestä kahdesta prosentista seitsemään prosenttiin ja heidän määränsä 108 000 :stä ja 463 000:een.

Väestön ikääntymisen vaikutuksia väestörakenteeseen kuvaa Tilastokeskuksen vuoden 2009 ennusteeseen perustuva väestöpyramidin muodon muuttuminen. Väestöpyramidit kuvaavat väestöä iän ja sukupuolen mukaan vuosina 2010, 2030 ja 2050.

Tilastokeskuksen väestöpyramidit kuvaavat väestöä iän ja sukupuolen mukaan vuosina 2010, 2030 ja 2050.

Väestön ikääntyminen tuo mukanaan monenlaisia yhteiskunnallisia haasteita ja sillä on väistämättä vaikutuksia myös asumisen ja palvelujen tarpeisiin.  Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että ikäihmiset eivät ole yhtenäinen massa, joiden tarpeet olisivat samanlaisia. Yli 65-vuotiaat ovat tulevaisuudessa kaikkein heterogeenisin väestöryhmä. He ovat omaksuneet yksilöllisen elämätavan ja tottuneet tekemään valintoja oman elämänsä suhteen. Tulevaisuuden ikäihmiset haluavat säilyttää itsemäärämisoikeutensa ja vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin päätöksiin, kuten erilaisiin asumisen muotoihin ja tapoihin. Yhdellä asumisen mallilla ei voida vastata kaikkien tarpeisiin.

Ikäpolitiikan tavoitteena on, että ihmiset asuisivat kotona niin pitkään kuin mahdollista. Kotona asumista pidetään sekä ikäihmisten omana toiveena että yhteiskunnalle kestävänä ratkaisuna. Ikääntymistä ja kotona asumista käsittelevässä tutkimuksessa on myös kritisoitu omassa kodissa asumisen tavoitteen vaihtoehdottomuutta. Kotona asuminen ei välttämättä lisää ikäihmisten hyvinvointia, jos samanaikaisesti ei tunnisteta muutoksia ihmisten elämisen ja asumisen tuen tarpeissa. Kotona asumisen mantran sijasta huomio on kiinnitettävä arjen sujumisen ja asumisen edellytysten vaikutuksiin ikäihmisten hyvinvoinnissa sekä koti- ja asuinympäristöissä selviytymisessä. Asumisen ratkaisujen tarkasteleminen tulee olla laajempaa kuin pelkästään kotona järjestettävien palvelujen arviointi.

Nykyisin ajatellaan, että laitos ei saa olla kenenkään koti. Ikäihmisten asumisen kehittämissä tavoitteillaan kodinomaista ja itsenäistä asumista, joka vastaa mahdollisimman hyvin myös ihmisten muuttuviin avun ja tuen tarpeisiin. Ikäihmisten asumisessa keskeisenä pidetään kodin ja asuinympäristön esteettömyyttä ja käytettävyyttä sekä kotiin tuotettuja palveluja. Lisäksi asumisen järjestämisen ja palvelujen tuottamisen tapojen tulee olla kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia, yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Tällöin korostuvat erityisesti ennaltaehkäisy ja toimintakyvyn edistäminen sekä asuinalueiden suunnittelun ja rakennusten energiatehokkuus.

Jos halutaan edistää ikäihmisten hyvinvointia, heillä tulee olla mahdollisuus osallistua oman asumisensa ja palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Asumista ei pidä suunnitella vain suunnittelijan tai maksajan ehdoilla. Oman asumisen ja elämän suunnitteluun osallistuminen vahvistaa elämänhallinnan ja selviytymisen kokemusta. Useat ikäihmiset pitävät mieluisimpana asumismuotona esteetöntä ja turvallista kerrostaloa, jos he joutuvat tilanteeseen, että nykyisestä asunnosta on luovuttava. Seuraava vaihtoehto on senioritalo ja viimeisenä palvelutalo. Asuinympäristön toimivuudessa ja käytettävyydessä korostuvat palvelut, joista tärkeimpiä ovat kauppa-, terveydenhoito- ja kirjastopalvelut sekä hyvät julkiset liikenneyhteydet kaupunki- tai kuntakeskustaan. Palvelujen saavutettavuuden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun on jouduttu luopumaan oman auton käytöstä.

Ikäihmisten asumisesta ja hyvinvoinnissa puhuttaessa korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhteisöjen merkitystä sekä yksinäisyyden aiheuttamien hyvinvoinnin riskien ehkäisemisen tärkeyttä. Mahdollisuus oman toimijuuden ylläpitämiseen ja toteuttamiseen sekä mielekkääseen toimintaan on turvattava kaikille, toimintakyvystä ja avun tarpeesta riippumatta. Asumista tukevien palvelujen järjestämisessä on tärkeää yhteisöllinen ja kuntouttava työote ammatillisesti määrittyvän tehtäväkeskeisyyden sijasta. Hyvässä asumisessa ja sen tukemisessa korostuu myös moniammatillisen toiminnan ja yhteistyön merkitys.

HEA – hankkeen eri osapiloteissa haetaan ratkaisuja ja kehitetään palveluja ikäihmisten asumisen tulevaisuuden haasteisiin. Pilotit edustavat monipuolisesti ikäihmisten erilaisia asumisen vaihtoehtoja senioriasumisesta, palveluasumiseen ja maaseudun haja-asutukseen. Palvelujen tuottamisen tavat vaihtelevat yhteisöllisestä itsepalvelusta, kotihoitoon, palveluasumiseen, tehostettuun palveluasumiseen ja palveluautolla järjestettäviin liikkuviin palveluihin. Hankkeessa on yhdistetty myös kestävän kehityksen näkökulmasta sekä asumisen hyvinvointi ja energiatehokkuus, joita molempia halutaan edistää hyödyntämällä innovatiivisia teknologisia ratkaisuja. Osapiloteissa ja niiden keskinäisessä yhteistyössä uskotaan löytyvän uudenlaisia palvelujen tuottamisen tapoja, jotka vastaisivat myös tässä artikkelissa esitettyihin ikäihmisten asumisen kysymyksiin.

Teksti: Tuula Mikkola, Metropolia AMK

Lähteet:

• Heiskanen, Leena – Tedre, Silva 2008. Ajatuksia asunnosta ja asumisesta. Gerontologia 2/2008, 100 – 103.
• Raappana, Anu – Riikka, Tiitta 2008. Selvitys senioriasumisen trendeistä ja innovaatioista. Porvoo: Faktaduo Kommandiittiyhtiö.
• Vilkko, Anni 2010. Koti vanhetessa. Teoksessa Vilkko, Anni – Suikkanen, Asko & Järvinen-Tassopoulos, Johanna (toim.) Kotia paikantamassa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 213-239.
• Väestöennuste 2009-2060. Tilastokeskus 2009.